Kalkkimaan pappi. Terveet Kädet. Tornio. Tänään. Ugh.

Onko keät saapunu Tornihhoon? "Pappi kulki riippakulli, / Kalkkimaaksi sanothiin. --- / Hamep päässä, eikä häässä, / pilkkalaulun rallatti." Mikä oli tämä outo kulkuri?

Siksi esittelen oudomman shamaanin, läheisen kollegaani haudan tuolta puolen: Kalkkimaan Papin. Kalkkimaan pappi - lapsuuteni tarinoiden kiehtova hahmo. Paikallinen eksentrikko Pietari Aapo Herajärvi syntyi Kalkkimaalla, Alatorniolla 9.9.1830 aviottomaan vuoteeseen. Lavean, henkilökohtaisen suullisen arkistoni lisäksi tähän tekstiin lainaan seuraavia lähteitä: Arvid Oukka: Tornionlaakson kansanperinnettä, osat II-V, Tornion kirjapaino 1974-77 (myös kursivoidut sitaattien runot ja lentävät lauseet ovat samasta aarreaitasta). Sen kuvausten perusteella näen Kalkkimaan papin paikallisena Rasputinina: hän kulki Torniossa tukassa tuuheassa, tummassa parrassa, väljässä kaavun kauhtanassa, nenä punertaen. Katson ainoaa säilynyttä maagista valokuvaa jossa Kalkkimaa istuu Nietzschen synkkyys ja Nick Caven ahdistuneisuus yllään tummana pilvenä kuin Rodinin Ajattelija tai Aleksis Kiven patsas - maailman tieto, tuska ja kauneus harteillaan. Mihinkään ei ole hänelle pystytetty patsasta. Vielä. Jaahas. Näinkös minä ennustin että Kalkkimaan Papille vielä patsas pystytetääm ;)

Terveet Kädet - Haparanda

Kalkkimaa kulki yllään kaksi hametta: toinen kupeilla, toinen kaulalla; kesällä hän ei tarvinnut lakkia eikä kenkiä, mutta kirja kulki aina kainalossa, tai nuoran perässä, joskus kelkassa. Äitinsä ei pojasta paljoa huolehtinut, ja 13-14-vuotiaana oppi runoilija itsekseen lukemaan. Historiallinen kirjallisuus veti Poen runoksi aineellistuneena. Kuulostaa tutulta, neron lapsuudelta, nuoruudelta. Hän alkoi nuorena ryypätä, laiskistua. Silloin ei ollut internettiä, interrailia, taidelukioita, runojuhlia, apurahoja eikä puolestapuhujia, ei punk- eikä underground-skeneä. Kalkkimaa oli yksin visioidensa kanssa. Erinomaisen muistin avulla hän muisti melkeinpä sanatarkasti esim. saarnoja - käyttäen samoja eleitä ja ruumiinkieltä kuin pappi itse. Runoilija oli siis stand up -komiikan esi-isä sekä luonnollisestikin imitaattori: hän osasi myös periä maksun ihastuneelta kuulijajoukoltaan. Lopuksi runoilija alkoi tehdä itse kipakoita pilkkasaarnoja - antiikin satiirikkojen malliin. Kalkkimaan pappi oli viinaanmenevä runoniekka, joka makasi päihtyneenä tienposkessa. Hän ei välittänyt pysyä runon mitassa vaan oli luova. Kuvaavat, älykkäät, rivot ja ilkeät runot toimivat poliittisena satiirina. Lyriikka oli osaksi painokelvotonta, ei huonoutensa vaan typerän kaksinaismoralistisen sensuurin takia. Runoilija oli avantgardisti ennen aikojaan - dadaismin ja surrealismin edellä kulkija, myös pukeutumisessa. Nähdäkseni Kalkkimaa toimi kuten musikantit eurooppalaisissa metrovaunuissa soittaen ja kolehtia keräten. Runoniekalla oli kuitenkin suurempi tarkoitus kuin kerjätä: hän loi houreensa ja näkynsä itse. Nii-in, hän ei päässyt edes Pariisiin. Kalkkimaa pukeutui naiseksi - oliko hän transvestiitti vai transseksuaali?Oliko hän Suomen ensimmäinen performanssitaiteilija? Hänen osansa [vapaa taiteilija, piinattu sielu] oli vaikea 1800-luvun masokistisen machossa tornionjokelaiskulttuurissa joka palvoi ja pysyi hengissä pelkästään raatamisen vuoksi. Siellä ei knapsu [= naurettavan naismainen] pärjää. Poikamiehet kiusasivat häntä, ja hän tunsi itsensä tyttöraukaksi: "Kyllä noon nuo pojak, koi anna yksinhäiselt tyärrievullekhaan rauhaa." Miksi mekossa? " Että naitaishiin", Kalkkimaa vastasi. "Ettin kaonnutta sannaa, mutta mitenkä sen löytää ku lyhty oor rikki eikä ole varraa ostaak klasia.", vastasi Kalkkimaa kesäpäivänä kaduilla rikkinäisen lyhdyn kera etsiessään. Oukan mukaan hän toimi kuten kreikkalainen filosofi, joka etsi ihmistä. Etsihän Proust ja Gösta Sundqvist kumpikin kadonnutta aikaa. Kalkkimaa näki näkyjä kuten Jeanne d'Arc: enkeli vie hänet Kemin hautausmaalle. Runoilija kirjoitti myös arkkienkeli Mikaelista ja lohikäärmeistä. Välillä aforismit muuttuvat rapiksi asti: "Valo tuli mailmhaan, mutta pimmeys ei sitä käsittäny, mutta Kemin pappi käsitti, joka joi ja tillas ja särki trillans, meni pönthööm pöhnäs ja päätä köhnäs. Hän suunsa avas ja käsikirjasta tavas."

puoleensa, ja hän ahmi kaiken mitä ahmittavissa oli. Oukan kuvauksen perusteella Kalkkimaa ei välittänyt lasten leikeistä, vaan istui luonnossa yksin, katsoi milloin kuuta, milloin aurinkoa, ja kuunteli kertomuksia menneistä kuin



 * Bonusraita = Lisää shamaaneja: Tornionlaakson historia II 1600-luvulta vuoteen 1809 -kirja esittelee talonpoikaisrunoilija Antti Mikkelinpoika Keksin (1622-1705) runon vuoden 1677 jäidenlähdöstä - tuosta Tornionjoen kuuluisimmasta tulvista. Annikki Kariniemi sanoi 1900-luvulla: Kaikkien päät ei kestä jäitten lähtöä, tarkoittaen osittain kevätmasennusta. Keksin runossa pauhaa eteenpäin vievä luonnonvoima, pois alta! 1600-luvulla pohjoisessa pauhaavat tulvat veivät mukanaan heppoisan 1400-luvun kappelin. Mutta shamaanit jäivät. Se elää...

tämä alkup. tekstini jeminastaalosuntuubi linkissä Tekstit: Meän verevät shamaanit / Our Shamans

Kylähullut? Kalkkimaan Pappi, Dmitri Šostakovitš, Rasputin, Pussy Riot! Hullun kirjoissa: näkökulmia suomalaiseen kylähulluuteen kirjablogini  linkissäni

Terveet Kädet kuvani osa 1 rockenroll photos linkissäni

Kalkkimaan Pappi fb

Tornio should raise a Terveet Kädet statue

LÄJÄ ÄIJÄLÄ paljastaa SÄRKYNYT LYHTY- obeliskin tänään! 
Väylänpyörre linkissä :   "  Yhdeksänmetrinen Särkynyt Lyhty-obeliski, joka on omistettu alakulttuuri-ilmiöille Terveille Käsille ja Kalkkimaan papille paljastetaan tänään 23.11. klo 18.00 Tornion Nordbergin Möljällä.
Ennakkoon Pekka & Teija Isorättyän taideteos on jo synnyttänyt paljon keskustelua alueellisesti ja varmasti Särkyneestä Lyhdystä puhutaan myös ensi viikko. Valtakunnan median uutiskynnyksen se on ylittänyt vain Terveitten Käsien takia, vaikka yhtye on vain pieni osa obeliskia."

ironista kyllä: tämä kyltti seisoo miltei vastapäätä monumenttia :)

Terveet Kädet - Lepakko

Pietari Aapo Herajärvi wikissä

Tornio rajattomien mahdollisuuksien kaupunki - Kalkkimaan pappi linkissä  jossa:

” Pietari Aapo Herajärvi (Petter Abram Herajärvi) Kalkkimaan pappi s.  syyskuussa 1830 Alatorniolla - k. 3.11.1885.

Hän oli köyhä, työtävieroksuva kylähullu ja kulkija. Toisaalta hän oli hyvämuistinen ja verbaalisesti lahjakas tarinoiden, runoja ja pilkkalaulujen tekijä.”

Pälvi Rantala: Erilaisia tapoja käyttää kylähullua.   

Kalkkimaan pappi aatteiden ja mentaliteettien tulkkina 1800-luvulta 2000-luvulle

Lectio praecursoria Lapin yliopistossa 23.5.2009 pdf  linkissä

erinomainen kirja, jossa herttainen kansi: Pälvi Rantala: Erilaisia tapoja käyttää kylähullua (Nidottu) adlibriksen linkissä

Kuvaus:

" Pälvi Rantalan teos Erilaisia tapoja käyttää kylähullua on kulttuurihistorian ja historiallisen sosiologian kentälle sijoittuva mikrohistoriallinen tapaustutkimus ja analyysi kylähulluudesta. Kohteena on tornionlaaksolainen kylähullu, vuosina 1830-1885 elänyt Kalkkimaan pappi ja ennen muuta hänestä puolentoista vuosisadan ajan kirjoitetut ja kerrotut tarinat, tekstit ja mielikuvat.Tutkimus perustuu Kalkkimaan papista eri aikoina kerrottuun ja tutkijan eri lähteistä kokoamaan materiaaliin: kirjoituksiin, valokuviin, taideteoksiin, tutkimuksiin ja kansanperinteeseen. Kylähullusta eri aikoina tehdyt tulkinnat kertovat myös aikansa aatteista, mentaliteeteista ja historiakuvista - siitä, mikä kullekin ajalle on ollut tyypillistä ja sallittua.

”

Tornio rajattomien mahdollisuuksien kaupunki:

”
Rantala, Pälvi: Kylähullut kertomuksissa : mikrohistoriallinen näkökulma 1800-

1900-luvun vaihteen kylien erikoispersooniin. Lapin yliopisto, 2003.

(Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja. B. Tutkimusraportteja ja

selvityksiä ; 45). Pro gradu -työ.

Rantala, Pälvi: Muistakko sie sen Kalkkimaan papin? Tornionlaakson

kylähullu muistoissa ja kertomuksissa.

Teoksessa: Suuret herrat susia, pienet herrat piruja : kahdeksan

näkökulmaa elettyyn elämään. Toim. Mervi Autti ja Marja Tuominen.

Lapin yliopisto, 2005. (Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan julkaisuja. C.

Katsauksia ja puheenvuoroja ; 29).

Rantala, Pälvi: Pilkkana ryhmäin ja hulluin vain.

Teoksessa: Rajoilla : puheenvuoroja rajojentutkimisesta ja tutkimuksen rajoista.

Toim. Pälvi Rantala ja Marja Tuominen. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus, 2005.

Rantala, Pälvi: Muistettu, vaiettu : kansanrunoilija ja kylähullu kertomuksissa.

Teoksessa: Lähde - historiatieteellinen aikakauskirja. Labyrintti ry, Joensuu 2005, ss. 94-111.

Rantala, Pälvi: Ammattinapilkkarunoilija.

Elore, vol. 13 - 2/2006.

Rantala, Pälvi: Menneisyyden portinvartijat - kotiseutumiehet Jalmari Puoskari ja Arvid Oukka "Kalkkimaan pappia" koskevan perinteen välittäjinä. 
- Teoksessa: Ääniä arkistosta (toim. Outi Fingerroos ja Tuulikki Kurki). Helsinki : SKS, 2008 s. 207-260.

ISBN 978-952-222-028-8.

”

Kalkkimaanpapin runoja ja lauluja:

Amerikkaan lähtijöiden hyvästijättölaulu

Nyt mä laulun laulelen, kansalle kuvaelen,

mietinnäksi miehille, valaisuksi vaimoille.

Puhun vielä poikasille, tyytymystä tyttärille,

Amerikkaan astukaatte, uutta maailmaa maistamaan.

Tänne nuo herrat heittäkää, työtänsä itse tekemään,

elatustaan etsimään, hallanalta hankkimaan.

Täällä vilu varren kasvattaa ja tuomio tahtoo tulla,

siksi luotu on lähtö Suomesta, talvenmaasta tanssaamasta.

Kun pakkanen täällä paukuttelee, kesäkuussakin keikuttelee,

elokuussakin ennättelee, karaatin kuusinkymmenin.!  "

Populappi - Artisti: Petter Abram Herajärvi (1835-1885)  linkissä

Oppitori: Kalkkimaan pappi  linkissä  mainiosti sutkaistu: Jemina Staalo, itsekin shamaanin näköinen: ;)

Jemina Staalo: Tekstit: Meän verevät shamaanit / Our Shamans  linkissäni

Mirjam Kälkäjä: Kalkkimaan pappi novelli, Kirjasampo

Pohjolan Sanomat linkissä:

Tsöh,Tsöh! Kuuluuko? ( julkaistu 21.8.2012 ):

” Niinpä Lapin maakuntamuseossa perjantaina alkava erikoisnäyttely Tsöh,Tsöh! Kuuluuko? – Lappilaisen populaarimusiikin historiaa on enemmän kuin paikallaan. Harvinainen näyttely on esillä Arktikumin vaihtonäyttelysalissa 15. marraskuuta saakka.

Eräänä varhaisimmista kansanomaisen populaarimusiin esittäjistä voidaan pitää legendaarista Kalkkimaan pappia, oikealta nimeltään Petter Abram Herajärveä (1830–1885). Tornionlaakson totuudentorveksikin kutsutulla kylähullulla oli tapana esittää pilasaarnojen ja pilkkalaulujen ohella myös viihteellisiä arkkiveisuja, joita myytiin lauluvihkoina markkinoilla ja muilla tapaamispaikoilla.

Kalkkimaan papin tunnetuin arkkiveisu on vuonna 1854 julkaistu Kalkkimaan papin laulu Engelsmannein käytöksestä Oulun läänissä kesällä 1854.

Lappilaisen populaarimusiikin historia on siis pidempi ja värikkäämpi"